Pertti Turunen & Seppo Saraspää

Inarijärvi

Saariselän tunturiylängön takana, Jäämeren helmassa lepää Inari, Suomen pohjoisin suurjärvi. Sen pinta-ala on yli tuhat neliökilometriä. Karua rantaviivaa mutkittelee kivikkoisten vaarojen liepeillä kolmisentuhatta kilometriä. Saaria on kolmetuhatta kolme sataa.

 Inarijärvi, inarinsaameksi Aanaarjävri, on Suomen kolmanneksi suurin järvi Saimaan ja Päijänteen jälkeen. Vaikka järven keskisyvyys on vain viitisentoista metriä, löytyy Vasikkaselän pohjoisosasta Hiiriniemen edustalta jopa yli yhdeksänkymmenen metrin syvänteitä. Kuudenkymmenen metrin syvyys tavoitetaan jokaisella suurella selällä.

On suoranainen ihme, että teknistyneessä, kiireisessä ja tehokkuutta tavoittelevassa maailmassa on säilynyt Inarijärven kaltainen rauhan ja hiljaisuuden tyyssija. Sen arvoa ei ole täysin käsitetty. Inarilaisille järvi on kenties liian lähellä ja tuttu, muille suomalaisille liian etäinen.

 Järvellä tapaa nykyään yhä useammin keskieurooppalaisia kanoottiretkeilijöitä. Autiotupien vieraskirjat täyttyvät heidän ylistyskirjoituksistaan. Urheilukalastajat ja retkeilijät palaavat järvelle vuosi vuoden jälkeen.

 Inarijärvi-kirja tahtoo osaltaan herättää keskustelua maailman mitassakin ainutlaatuisesta järvierämaasta. Säilyköön se tuleville polville. Säilyköön Inari seutuna, jossa kotkat pesivät, seutuna, jonka rantametsässä tapaa karhun jäljet ja jossa poromies ja kalastaja yhä harjoittavat ammattiaan, seutuna jossa joutilaan kulkijan mieli voi lentää vapaana kuin tiira korkealla heinäkuun autereessa.